Ulkoilua ja savukalaa

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Ihmettelin jo ettenkö ole maanantain jälkeen kirjottanut, mutta blogger se vaan näyttää omiaan.

Tämä päivä on kulunut reippaasti ulkoilun merkeissä ihanasta kesästä nauttien. Tullut vedettyä reippaita kävelylenkkejä koiran ja lapsen kanssa kaksikin kertaa ja muutenkin touhuiltua ulkona, ettei ole juuri ehtinyt mietiskellä kotosalla että pitäisikö kenties syödä jotain. Syömiset on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt välit ehti venähtää aika pitkiksi ja söin tässä iltasella savulohta mikä oli aikas suolasta. No pienempi paha kai se suola on kuin sokeri. En vaan haluaisi painaa edes puolta kiloa enempää nesteiden takia, vaikka mitä väliä sillä on. Silti, se vaan harmittaa...

Pitää varmaan alkaa yrittää vähän enempi tsemppaamaan näiden syömisten kanssa. Ei enää siksi että tulisi syötyä liikaa ja epäterveellisesti, vaan siksi, että kun pääseen laihtumisen makuun, haluan enemmän, enemmän, nopeammin, nopeammin! Sitten alan pihtailla liikaakin syömisessä, teenkin yhden lenkin/kotijumppa-puolituntisen lisää ja lopulta alan tuntea valtavaa syyllisyyttä jokaisesta suupalasta mitä syön. Tuloksena tietysti laihdun suht nopeaan, mutta sitten olen kuollut, superkärttyisä, enkä jaksa mitään. Been there, done that. En mä sellasta halua. Mieluummin pysyn vaikka tän painosena ja voin hyvin. Ei mulla mitään syömishäiriötaustaa kuitenkaan ole. Joskus teininä vaan tuppas homma menemään vähän överiksi, mutta tunnistan taas saman käyttäytymisen itsessäni. On jo hienoa, että olen saanut katkastua tämän painonnousun ja onnistunut kääntämään sen laskuun. On hienoa että jaksan ulkoilla, käydä salilla ja zumbailemassakin. Ja vaikka joskus herkuttelisi niin ei se välittömästi tarkoita 10kg:n painonnousua. Pääasia etten herkuttele liian usein. Kivasti tämä on tähän asti mennyt, joten täytyy vaan yrittää jatkaa samaan malliin ja muistaa syödä monipuolisesti ja suht säännöllisesti. Mikä parasta, ero viime kesään on huima! Ei vielä painossa niinkään, vaan yleiskunnossa, ruokavaliossa ja motivaatiossa. Viime kesänä elin herkuilla enkä jaksanut paljoa liikuntaa harrastaa. Päivät olivat vaan selviytymistä lapsen hoidosta. Ei siinä jaksanut painoaan tai kuntoaan miettiä. Onneksi nyt jaksaa ja sen huomaa. Jos vielä saan lapsen/lapsia, yritän pitää huolen ettei olemus pääse repsahtamaan ihan näin pahasti.

Huoh, tässähän pitää ihan jo nukkumaan kai lähteä, vaikka kello ei ole vielä yhdeksää. Ulkoilu toimii hyvänä tainnuttajana.

Ja oli miten oli, mutta ei se samperin savulohi nyt tätä laihista kaada. Hei haloo! :)