Tahdonvoima jatkaa lomailua...

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Mä nyt sanon ihan avoimesti ja ilman tunnontuskia, että odotan jo hiukan viileämpiä kelejä. En jaksa tehdä yhtikäs mitään ku mittari on yli 25. Tai siis no jaksan, kävellä lähimpään puistoon varjon alle istumaan ja katella pojan perään. Onhan poika toki sellasessa iässä, että ei liiaksi pääse juurtumaan penkille, mutta silti. Oikeaa liikuntaa olen harjoitellut pelkästään mielikuvissa. Ostin uudet lenkkarit ja sporttisen hupparin aleista ja olen joka ilta kuvitellut kuinka sitten kirmailen tuolla lenkkipoluilla ponnari viuhuen, kunhan hieman viilenee. Ja parempi olisi tai tulee satikutia!

Sain vaa'ankin nousemaan 78kg:n puolelle ahkeralla suklaan syönnillä, jolla palkitsin itseni painon pysymisestä kurissa. Siis ei näin... Mutta ei auta muu kuin häntä pystyyn! Kohtahan on elokuu ja toivottavasti hieman viileämpää, mutta ei kuitenkaan liikaa. Mielikuvaharjoittelu jatkukoon siihen asti.

Paluu arkeen

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Ei jessus! Ei tätä voi enää paeta. Pakko kai se on aloittaa taas "arki" ja jatkaa tämän projektin tiimoilta. Tässä onkin vierähtänyt jo tovi sitten viimeisestä ja siinä välissä on lomailtu, reissattu ja syöty. Onneksi ulkomailla tulee liikuttua sen verran paljon, että kunto ei ole ropissut sentäs pohjalukemiin ja painokin oli pysynyt ihan kohtuudessa, 77.5kg. Täytyy sanoa että kotiinpaluun jälkeen välttelin vaakaa kuin ruttoa, sen verran huoletonta elämää oli tullut lomalla vietettyä, niinkuin kuuluukin, mutta paino kyllä pelotti. Tulos oli siis oikein positiivinen ylläri verrattuna siihen mitä pelkäsin sen olevan.

Ehdin tässä lomaillessa vähän pohdiskella tätä laihdutusta ja olen päättänyt viedä hommaa terveellisempään suuntaan. Ei enää mitään rasvattoman maitorahkan ja ananaksen kanssa kituuttelua ja 2-3kg:n viikkopudotusten vaatimuksia. Seuraava tavoite on asetettu 76kg lukemiin 8.8. Eiköhän ihan kohtuullista kun on pari viikkoa aikaakin?

Mutta nyt pojan kanssa peuhaamaan! Toivottavasti teillä on ollut ihana kesä ja jaksatte pysyä mukana ja tsempata! Vertaistuki on kaiken A & O. <3

Ei niin paha...

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Aamupaino oli 77.5kg tasan. Eli ei ole tullut miljoona kiloa lisää herkutteluista huolimatta. Olen kyllä tyytyväinen siitä, mutta kun katsoo toukokuun painonpudotusta ja sitten kesäkuun niin... No viimestään heinäkuussa taas tippuu niin että kohisee. ;)

Ei muuta kuin sporttisia tai rentoja lomapäiviä kera keveiden herkkujen ja sillon tällön ei niin keveiden! ;D

Lomaa, lomaa, lomaa

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Viikonloppuna tuli harrastettua irtiottoa arjesta ja laihduttamisesta, niin myös täällä. Liikuntaa ei ole tullut juuri harrastettua muuta kuin juhlakenkien metsästyksen muodossa. Yritin kotijumpalla kuitata tämän vajeen, melko huonoin tuloksin. Lauantaina iski lettuhimo ja sunnuntaina mumssutin äidin pyöräyttämää mustikkapiirakkaa niinkuin en olisi sellaista luksusherkkua kuunaan nähnytkään. Syön tässä...leipää. Apua, minne mun itsekuri on kadonnut???? Haloooooo! Onko kukaan nähnyt sitä? No, leipää syön ihan siksi että fitness-murot ovat päässeet loppumaan ja toki leipä on moniviljaleipää. Mutta kuitenkin, nyt pitää skarpata perkele! Tunnen pientä vetoa entiseen elämään... Ei ei ei! Pitää yrittää muistaa mihin se johtaa. Ostamani juhlamekko ei takuulla mahdu häihin päälle jos nyt lipeän vanhoihin hällä väliä-tapoihin.

Tähän lipsumiseen on useampia syitä joita olen yrittänyt tunnistaa, siten ne on sitten helpommin estettävissä ja ennakoitavissa tulevien hankalien tilanteiden varalta. Ja jos ei nyt estettävissä täysin ole niin ainakin tuho minimoitavissa kun osaa varautua. Syyt lyhykäisyydessään ovat stressi erään ison asian suhteen ja ihmissuhdeongelmat. Tällaiset asiat kun jäytävät pahasti niin ei sitä paljoa jaksa pingottaa syömisten ja liikunnan kanssa. Jotenkin kun vaan oppisi kanavoimaan kurjan mielen ja ahdistuksen purkamisen lenkkipoluille ja kuntosalille eikä lohtusyömiseen.

Asioilla on onneksi tapana järjestyä ja niin nytkin ainakin ihmissuhdeongelmien osalta. Nyt sitten uutta puhtia persuksiin ja eteenpäin mennään. Meillä on tässä parin päivän päästä edessä lähes kuukauden lomailua eri paikoissa, joten laihdutusprojekti voi hieman edetä hitaasti ja blogiin tulee piiitkä tauko. Tulen sitten toivottavasti pari kiloa kevyempänä kertomaan miten lomailu sujui ja jatkamaan täyspäiväisesti tätä projektia. Vaakaa välttelen ainakin huomiseen vielä. *nolona*

Luultavasti huomanna vielä postailen ennen lomalle lähtöä ja julistan huomisen aamupainon. Kääk!

Lauantai meni letuilleen...

lauantai 12. kesäkuuta 2010

 Tänään se sitten iski niin että mikään ei enää pidätellyt meikäläistä. Nimittäin herkutteluhimo! Aamuyhdeksältä teki niin vimmatusti mieli jotain hyvää, että keksin alkaa paistaa lettuja. Viimeksi olen paistanut lettuja varmaan kaksi vuotta sitten ja viimeisin makea "kokkailuni" oli lapsen 1-vuotiskakku muutama kuukausi sitten. Että melko harvinaista tällainen repäisy. Mutta sekun iskee, niin jotainhan sitä oli kehitettävä ja otettava etäisyyttä dieettailuun. No mutta huomenna taas jatkuu...after all, tomorrow is another day. :)

Rentoilua

torstai 10. kesäkuuta 2010

Olen ottanut pari päivää liikunnan suhteen rennosti. Käynyt vaan sellaisilla lyhkäsillä "sunnuntaikävelyillä" nuuhkimassa kukkasia, vastaleikattua ruohoa ja merta. Tuo tiistaina alkanut puhditon, hieman flunssainen olo jatkui koko keskiviikon, joten päätin että parempi ottaa varovasti. Se ilmeisesti olikin ihan hyvä päätös, koska jo eilen olo alkoi parenemaan ja tänään taas olen valmis reippailuun! Salille? Lenkille? Uimaan?? 

Paino on nyt pysynyt siinä 77.5kg kohdilla. Oikein hyvä. Olin asettanut tavoitteeksi kalenteriini painaa tuon verran tämän viikon sunnuntaihin mennessä, joten se tavoite on jo saavutettu. Seuraava tavoite olisi vielä 2kg pois kesäkuun loppuun mennessä. Eli n. kilo per viikko. Sitten enää vaivaiset 3kg ja olen saanut 10kg pois! Urakka tuntuu huomattavasti helpommalta, kun ajattelee näin pätkissä. Keskittyy kiloon kerrallaan. En ole oikein vielä edes tajunnutkaan että olen lähes tämän koko urakan puolessa välissä! Juhuuu! Aploodeja! Klapklap!! :D Haaveilen tosin vielä muutaman kilon pudotuksesta tämän tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin, mutta se ei ole sitten enää niin must. Sitten voin keskittyä vaikka enemmän vähän kiinteytymään kuin vaa'an lukemiin.

Yllättävän helposti ovat nämä viitisen kiloa lähteneet. Jotenkin tuntuu että seuraavat ei ihan niin helposti ja nopeasti lähdekään. Kesän ohjelmat ovat melkoinen haaste. Helppohan se on näin kotosalla, mutta mites sitten vieraissa, ulkomailla, juhlissa...? Kääk...

And down we go!

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Yeah, yeah!!! Aamunpaino 77.5kg! Taas lähtee alamäki! Joskus on tosiaan kiva mennä myös alaspäin. :) Onkos tässä tosiaan enää kilo normaalipainoon? Sitten onkin enää vaivaset n. 7 kiloa ja ehkä muutama päälle. Noh, enpäs ajatele nyt edessä olevaa urakkaa vaan fiilistelen nyt aamun lukemilla hiukan.

Eilen kävin sitten salilla ja tyydyin vain kuntopyöräilyyn. Ennen salille menoa väsytti kamalasti, koko polkemisen ajan vaan väsytti, oli sellainen olo kuin olisi ollut jossain kuplassa tai veden alla. Ei edes tullut kunnon hiki, vaikka ihan samaa tahtia ja jopa hiukan kovemmalla vastuksella poljin kuin ennen. Ja jälkeenpäinkään en kokenut sitä maagisen ihanaa piristynyttä olotilaa vaan väsymys senkun jatkui ja kädet tärisi. Varmaan sitten olin syönyt liian vähän ennen ja juonut, vaikka tuntui että koko aamupäivän join vettä kun janotti.

Eilen myös askartelin itselleni motivaatiokarttaa:

Kovasti tekisi mieli vielä askartelua jatkaa, koska se oli todella hauskaa. Oli vaan hirmu vaikea löytää mitään hyviä kuvia, vaikka mulla ihan kunnioitettava lehtipino olikin. Tavoitteena olisi juurikin saada oma unelmakroppa, saada liikunta osaksi normaalia elämää, syödä terveellisesti ja olla kaikin puolin terve, liikunnallinen ja hehkeä. Unelmakroppa on sellainen, missä itsestä tuntuu hyvältä ja jos näkee itsestään otetun kokovartalokuvan, ei tee heti mieli polttaa kuvaa.

Lisäsin eilen uuden sivun liikuntapäiväkirjalle. Nyt noi liikkumiset kun oli ripoteltu vähän minne sattuu, ettei erkkikään ottanut niistä selvää. Aloitin päiväkirjan tämän viikon maanantailta, turha noita vanhempia liikkumisia sinne kirjata.

Jahas, mitäs sitä tänään pojan kanssa keksisi...? Oispa tuhosti rahaa, että voisin lähteä shoppailemaan kaikkia ihania treenivaatteita, hoitotuotteita, kasviksia ja hedelmiä... Mutta ei ole ei. Pitäiskö kuitenkin lähteä kattelemaan mitä voisi ostaa sitten joskus kun olen rikas? Siinä tulisi pientä hyötyliikuntaakin samalla. :)

Pööh, mitäs tää nyt on?

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Voi tonnikeiju sentään! Aamupaino pomppi 78.5-79kg:n välillä. WHY GOD, WHY? Eli viikossa on tultu 0.5-1kg ylöspäin. Mulla on kyllä ollut menkat ja nyt ne on loppumaan päin, voikohan ne vielä vaikuttaa? Varmasti, menkkojen syy. Tiedetään, että tollainen kilon jojoilu päivästä riippuen on normia, mutta silti... Viikossahan pitäisi laihtua eikä näin päin.

Eilen välttelin vaakaa ihan tarkoituksella, koska tiesin että viikonloppu varmasti näkyisi lukemissa, taitaa sitten näykyä vieläkin. :(

Eilisen liikunnat:
MA: kävelyä 2.30h & hyötyliikuntaa 1h.

Syömisetkin oli taas eilen tiukennettua linjaa, että sikäli viikko lähti ihan hyvin käyntiin. Tänään olisi tarkoitus päästä pitkästä aikaa salille.

Ostin viikonloppuna aprikooseja ja kun leikkasin sitä, koko siemen halkesi ja sen sisältä lähti möngertämään n.3cm pitkä ja 1cm leveä musta hirvittävä mönkiäinen pitkin keittiön pöytiä. Heitin sitten äkkiä jonkun käteen ensimmäisenä tarttuneen esineen sen päälle ja mies siivosi öttiäisen jäänteet pois. Heitin koko aprikoosilaatikon pois. Just siis tätä; kun yrität syödä enemmän hedelmiä niin sit tapahtuu jotain tällaista. Ja mä kestän melkeen mitä vaan, mutten öttiäisiä.

No, vähästä ei lannistuta ja periksi ei anneta, kuten Sonea totesi kommentissaan edelliseen postaukseen. Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja kilpikonna laukkakilpailuissa!

Glad that weekend is over

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Maanantai lähenee ja alkaa olla aika palailla taas hiljalleen ruotuun. No ei tämä viikonloppukaan onneksi ihan hunningolla mennyt, mitä nyt vähän löysäsin syömisten kanssa (söin enemmän, mutta terveellistä ruokaa) ja liikunnankin. Tänään oli tarkoitus mennä astangajoogaan, mutta sitten kiire, tuo ystävämme tekosyy, vesitti nekin pläänit. Ihanaa, että huomenna on taas maanantai, on jotenkin helpompi pysyä ruodussa arkisin. Kotiäitinä viikonlopulla ei ole suurta merkitystä mulle, mitä nyt mies ei ole töissä, mikä on toki mukavaa. Mutta yksinään on helpompi pysyä rutiineissa, liikkua ja pitää syömiset kurissa.

Tänään olen ollut jotenkin todella väsynyt. Koko viikon jaksoin melkosenmoista duracel-vauhtia, mutta tänään iski sitten väsymys koko viikon edestä. Join kahvilassa tuplaespressoa väsymykseen ja imeskellässäni sen mukana tullutta Fazerin sininen-konvehtia teki hetken aikaa mieli heittää pyyhe kehään. Mielessä kävi ajatus kokonaisen levyn ostamisesta. Kai tähän mielialaan vaikutti sekin, että eilen illalla eksyin lueskelemaan laihdutusblogeja, joissa nuoret tytöt haluavat laihtua (vaikka laihoja jo olisivatkin) oman terveytensä ja elämänsä kustannuksella ja ovat niin masentuneita, että toivovat jopa kuolemaa. Plääh, tiedän kyllä tavallaan tunteen. Teinivuodet ovat hyvin vielä muistissa. Muistan sen epävarmuuden, surkean itsetunnon ja tunteen, että elämällä ei ole enää mitään tarjottavaa mulle. Ajattelin että jos olisin sellainen ja tällainen (ulkoisesti) niin sisäinenkin minä muuttuisi ja tulisin onnelliseksi. Itsensä hyväksymiseen oli pitkä tie ja toisinaan eksyn välillä vielä nykyäänkin, mutta harvoin ja en kovin pahasti enää. Joka tapauksessa näitä blogeja lueskellessani tuli tunne, että mitä mä täällä ruikutan muutamasta ylimääräisestä kilosta. Että pitäisikö antaa olla. Lopulta päätin kuitenkin, että ei se niinkään mene. Ei elämä paremmaksi muutu sillä, että jättää omat, maailman mittakaavassa vähäpätöiset ongelmat huomiotta. Ylipaino on kuitenkin terveyteen vaikuttava seikka ja mä nyt satun olemaan ylipainoinen. Ei se siitä muuksi muutu, vaikka miten ajattelisin että pahemminkin voisi olla. Siispä normaalipainon tavoittelu ei ole turhamaista ruikutusta, vaan viisas teko. Ja jos blogin kirjoittaminen tuntuu auttavan sen saavuttamisessa niin se ehdottomasti sallittakoon. Eli taisto jatkukoon!

Ai niin, eihän tämä viikonloppu sentäs ihan alakulofiiliksissä ole sujunut. Ostin nimittäin eilen itselleni juhlamekon häihin. Ja arvatkaapa mitä kokoa? No M-kokoa! Sehän oli yksi mun tavoitteista ja nyt se on sitten jo tavoitettu. Ajattelin jo että taitaa olla melkoisen epärealistinen tavoite, mutta ei näemmä ollutkaan. :) Jihii!

Laihiksen viemää

torstai 3. kesäkuuta 2010

Fiiuuf vaan. Eilinen tuli sitten viuhdottua ahkeraan sekä pojan ja koiran kanssa lenkkeilen, että hyötyliikunnan parissa. Käväsin kirjastossa palauttamassa yhden pahasti myöhässä olleen tenttikirjan ja samalla innostuin lainaamaan laihdutusaiheisia kirjoja. Kovin tarkkaan en pystynyt alkaa valikoimaan, kun poika alkoi pitkästymään rattaissaan, joten nappasin sitten tällaiset: Allen Carr: Kilot kuriin! Helppo tapa hallita painoa, Pertti Mustajoki & Ulla Leino: Laihdu pysyvästi - Hallitse painoasi ja Ben Fletcher, Karen Pine & Danny Penman: Laihdu, älä laihduta. En usko, että noista nyt mitään kovin uutta ja sensaatiomaista opin, mutta kun nyt olen pahemman kerran hurahtanut tähän laihisprojektiini, niin kivahan aiheesta on lueskella vielä illalla omassa sängyssä unta odotellessa. Ja ehkä sieltä jää sitten alitajuntaan hyvät ruokailutottumukset. ;D

Aamupaino näytti 78kg. Olen ihan tyytyväinen. Menkat nimittäin alkoivat toissayönä ja eilinen aamupaino olikin siitä hyvästä 79kg. Onneksi päästiin pian takaisin tuohon alempaan lukemaan. Yritän nyt jotenkin henkisesti valmistautua siihen, että painoni saattaa alkaa pidemmäksikin aikaa juilimaan tuohon 78kg:n kieppeille. Ostin tuossa joku aika sitten Kauneus & Terveys-lehden, jossa oli juttu aineenvaihdunnan uudelleen starttaamisesta. Eli jos jumii pitkään niin eikun artikkelin neuvoja noudattamaan.

Torstain liikunnat: 2h kävelyä + 1.30h hyötyliikuntaa. Nyt on taas sellainen olo, että tänään en jaksa liikkua kuin ihan välttämättömimmän koiran kanssa, mutta katsotaan nyt sitten jahka saa unen rippeet karistettua silmiltä ja pääsee ulos. Usein nimittäin noi lenkit tuppaavat venyä aina suunniteltua pidemmiksi.

Mukavata viikonloppua! :)

Liikuntoja

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Ajattelin alkaa kirjoittamaan liikuntoja ylös, että näkisin miten on tullut liikuttua viikon aikana. Sekin olisi ihan hyvä motivaattori, koska en kehtaa näyttää vaan ei oota koko viikon osalta. Poika ei meinaa nyt vaan antaa tämän äipän olla koneella, mutta yritetään silti. Tässä tämän viikon saldo ja viikkoahan on vielä jäljellä:

Ma: n. 1h kävelyä (hiki tuli)

Ti: 50min. salitreeni

Ke: 1h 45min. kävelyä

Kävelylenkit siis menevät koiran ja rattaiden kanssa suht reipasta tahtia, aina tulee hiki. Lenkit sisältävät myös paljon ylämäkiä. Tänään jää zumbat väliin kun miehellä on jotain työjuttuja, mutta lauantaina sitten. Ja tuleehan tässä tätä kävelyä koiran vuoksi ihan kivasti. Jos sadetta pukkaa niin täytyy yrittää vetää vaikka pilatesta (dvd) taikka kotijumppaa. Tämä päivä ja huominen taitaa mennä melkolailla eilisen tavalla, että kävelyä piisaa, jos säät vaan suinkin sallii.

Nyt poika riehuu siihen malliin, että pers ylös siitä tuolilta!

Ulkoilua ja savukalaa

Ihmettelin jo ettenkö ole maanantain jälkeen kirjottanut, mutta blogger se vaan näyttää omiaan.

Tämä päivä on kulunut reippaasti ulkoilun merkeissä ihanasta kesästä nauttien. Tullut vedettyä reippaita kävelylenkkejä koiran ja lapsen kanssa kaksikin kertaa ja muutenkin touhuiltua ulkona, ettei ole juuri ehtinyt mietiskellä kotosalla että pitäisikö kenties syödä jotain. Syömiset on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt välit ehti venähtää aika pitkiksi ja söin tässä iltasella savulohta mikä oli aikas suolasta. No pienempi paha kai se suola on kuin sokeri. En vaan haluaisi painaa edes puolta kiloa enempää nesteiden takia, vaikka mitä väliä sillä on. Silti, se vaan harmittaa...

Pitää varmaan alkaa yrittää vähän enempi tsemppaamaan näiden syömisten kanssa. Ei enää siksi että tulisi syötyä liikaa ja epäterveellisesti, vaan siksi, että kun pääseen laihtumisen makuun, haluan enemmän, enemmän, nopeammin, nopeammin! Sitten alan pihtailla liikaakin syömisessä, teenkin yhden lenkin/kotijumppa-puolituntisen lisää ja lopulta alan tuntea valtavaa syyllisyyttä jokaisesta suupalasta mitä syön. Tuloksena tietysti laihdun suht nopeaan, mutta sitten olen kuollut, superkärttyisä, enkä jaksa mitään. Been there, done that. En mä sellasta halua. Mieluummin pysyn vaikka tän painosena ja voin hyvin. Ei mulla mitään syömishäiriötaustaa kuitenkaan ole. Joskus teininä vaan tuppas homma menemään vähän överiksi, mutta tunnistan taas saman käyttäytymisen itsessäni. On jo hienoa, että olen saanut katkastua tämän painonnousun ja onnistunut kääntämään sen laskuun. On hienoa että jaksan ulkoilla, käydä salilla ja zumbailemassakin. Ja vaikka joskus herkuttelisi niin ei se välittömästi tarkoita 10kg:n painonnousua. Pääasia etten herkuttele liian usein. Kivasti tämä on tähän asti mennyt, joten täytyy vaan yrittää jatkaa samaan malliin ja muistaa syödä monipuolisesti ja suht säännöllisesti. Mikä parasta, ero viime kesään on huima! Ei vielä painossa niinkään, vaan yleiskunnossa, ruokavaliossa ja motivaatiossa. Viime kesänä elin herkuilla enkä jaksanut paljoa liikuntaa harrastaa. Päivät olivat vaan selviytymistä lapsen hoidosta. Ei siinä jaksanut painoaan tai kuntoaan miettiä. Onneksi nyt jaksaa ja sen huomaa. Jos vielä saan lapsen/lapsia, yritän pitää huolen ettei olemus pääse repsahtamaan ihan näin pahasti.

Huoh, tässähän pitää ihan jo nukkumaan kai lähteä, vaikka kello ei ole vielä yhdeksää. Ulkoilu toimii hyvänä tainnuttajana.

Ja oli miten oli, mutta ei se samperin savulohi nyt tätä laihista kaada. Hei haloo! :)

Tuuletusta!

maanantai 31. toukokuuta 2010

No eipäs alkanutkaan tämä viikko täysin myrtyneissä merkeissä painon suhteen. Tiistain aamupaino toi nimittäin enemmän kuin hyviä uutisia: 78kg!!! :) Eli pelkkä suolasemman ruoan syönti viikonlopun aikana aiheutti 2kg nestekertymän. Tää kyllä motivoi!

Miehen kanssa sovittiin, että mies hoitaa töiden jälkeen poikaa, että pääsen salille, ihanaa! Enää kaksi kiloa ja olen normaalipainoinen! :) Jesjesjesjesjes!

Eilen illalla pohdiskelin syömisiäni ja päätin alkaa noudattaa seuraavanlaista ateriarytmiä:

7-8: Aamiainen
(Fitness-muroja, kahvia yms.)

12: Lounas
(tonnikala/lohi/kana/munasalaatti)

14: Välipala
(jogurtti/hedelmä/maitorahka, fitness-patukka)

17: Päivällinen
(keitto/salaatti/kanaa/kalaa)

20: Iltapala
(maitorahkaa,ananasta/banaani)

Tähän asti tässä laihdutusprojektissa ongelmana ei ole ollut niinkään mitä syön, vaan se, etten panosta riittävästi lounaaseen ja päivälliseen. Sitten kun ne jää niukiksi tulee pupellettua ylimäräisiä välipaloja ja vaikka ne terveellisiä onkin niin ei sitten ole illalla ihan selvää kuvaa miten on tullut syötyä. On joko tunne, ettei ole syönyt oikein mitään tai että on syönyt ihan kokoajan.

Mutta nyt nauttimaan aamiaista ja valmistautumaan aamun kevyeen lenkkiin ja illalla salille. Ihana olo! :)

Motivaatiobuustausta

Kesän lopulla olisi tiedossa kahdet häät ja mä nyt vannon tässä julkisesti kautta kiven ja kannon, että aion mahtua M-koon juhlamekkoon siihen mennessä! Tää koko kesä on omistettu vaan ja ainoastaan tälle projektille  ja viimeistään elokuun loppupuolella aion pukeutua nirunarutoppiin ja lyhyeen hameeseen ja tuntea oloni mahtavaksi ja hoikemmaksi muiden hoikkisten joukossa. Selkeet tavoitteet ennen kaikkea. I can do it!

Tahtoo salille!

Himoan salille! Tänään oli tarkoitus mennä Bikini's don't lie-tunnille Elixiaan, mutta en sitten saanut poikaa hoitoon, joten unelmaksi jäi. :( Ärsyttää kun ei ole moneen päivään päässyt (tai jaksanut mennä) millekään tunnille tai salille. Huomenna pitäs vissiin päästä, kun mies tulee töistä. Onneksi tänään on tullut liikuttua muuten pojan ja koiran kanssa ihan kivasti ja syömiset ovat pysyneet hallinnassa, vaikka on edelleen pieni naposteluhimo päällä. Täytyy yrittää syödä jotain järkevää jahka saa pojan nukkumaan. Vielä siis pari tuntia pitäisi sinnitellä.

Nyt pitää rientää taas viihdyttämään naperoa. Eipä tule liian kauaa koneella istuskeltua. 

Takapakkia

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Voi masennus... Viikonlopun löysempi linja syömisten ja liikunnan suhteen kostautui heti, aamupaino komeili 80kg lukemissa. Voi paska! No ei auta muu kun palata taas ruotuun ja käydä siellä salilla vaikka miten ei jaksaisi tai huvittaisi. Poika nyt on ainoa hankaloittava tekijä salilla käynnissä, koska se ei siellä lapsiparkissa vielä oikein kauaa suostu olemaan ilman kamalaa eroahdistusta, eli ellei ota aikaa pois miehen kanssa vietetyistä harvoista vapaailloista tai saa hoitoapua niin unelmaksi jää. Toki voihan sitä liikkua muutenkin, mutta... excuses excuses.

Toivottavasti toi painonnousu johtuisi vaan siitä, kun viikonloppuna tuli syötyä suolaisempaa ruokaa ja sitten kun ne menkatkin varmasti ovat tässä pian alkamassa. Ja kilon painonheilahduksesta ei pitäisi välittää, koska paino heiluu normaalistikin kilolla sinne tänne riippuen mitä on tullut edellisenä päivänä mätettyä. Mutta silti... Onhan toi nyt aivan eri kun 78.5kg. Paskan paska. Ei auta muu kuin sinnikkäästi vaan mennä eteenpäin hemmetti. En luovuta!

Laiskottelua & herkuttelua

Zumba jäi eiliseltä sitten väliin, unohdin varata paikan tunnille, enkä sitten jaksanut lähteä ollenkaan salille. Illalla tuli vieraita ja tuli hieman herkuteltuakin pitkästä aikaa. Tänäänkin taitaa mennä suht leppoisasti, ihan kevyen ulkoilun parissa. Nooh ajattelen, että tällainen löysempi viikonloppu ja pieni herkuttelu oli ehkä ihan ansaittua kun kuitenkin olen jaksanut kolme viikkoa suht tiukkaa linjaa pitää. Huomenna koitan päästä taas salille.

En uskaltanut aamulla edes vaa'alle, kun eilen tuli syötyä sen verran suolaista, että en ihmettelisi jos suunta olisi hieman yläkanttiin. Pienikin nousu vaan masentaisi, joten katsotaan huomenna.

Kesästä voi tulla jokseenkin haastava painonpudotuksen kannalta, kun ohjelmassa on niin paljon kyläilyjä, mökkeilyä ja juhlia joissa syömisen vahtaus on vaikeampaa kun pöydät notkuu herkuista. Kotona homma pysyy paremmin kasassa, kun ei yksinkertaisesti osta herkkuja.

Uusi pohja motivoimaan!

perjantai 28. toukokuuta 2010

Löysinpä tällaisen pirteän laihdutusaiheisen sivupohjan pitkällisen etsinnän ja pähkäilyn jälkeen. Toivottavasti tämä nyt toimii, koska jotain tämä bloggeri ja konekin sekoili.

Nyt nautin light siideriä hyvällä omatunnolla perjantai-illan kunniaksi, kun viimeisestä alkoholipitoisesta juomasta on jo reilu kuukausi ja muutenkin tulee vietettyä lähes raivoraitista elämää raskautumisesta alkaen.

Huomenna jälleen let's zumba. Lenkki koiran kanssa jäi sitten miehen harteille, mutta mitä pienistä. :)

Zumbaa

Mä vähän luulen että oisin vihdoin löytänyt sen oman lajin. Nimittäin ton Zumban! Tekisi melkein mieli kutsua sitä Fitness dance:ksi, mitä se on, kun se kuulostaa niin paljon paremmalta kun joku Zumba. Zumbasta tulee vaan heti mieleen et se on just tällasille, jotka haluaa päästä läskeistään eroon, vaikka siellä suurin osa porukasta on hoikkia ja mäkin haluan jatkaa tota harrastusta sitten myös ihanan hoikkana. :) Mut "harrastan fitness dance:ä" kuulostaa jo niin paljon paremmalta. Mutta joo, ei se nimi liikuntaa pahenna. Eilen tosin oli sellainen tunne, että jaksaako sinne zumbaan lähteä, kun päivä oli ollut niin väsyttävä, mutta päätin sitten vaan mennä, vaikka väsytti ja kyllä oli taas niin sen väärti. En ole eläissäni hikoillut yhtä tehokkaasti ja silti tuntunut kokoajan siltä, että on kivaa, eikä mitään veren maku suussa vääntöä. Ja toi ryhmätunti on ehottomasti mulle, kun kotona varmaan tulisi pidettyä pitempiäkin pausseja vähän väliä eikä jaksettua koko tuntia.

Kotonakin sitten söin illalla vaan vedessä säilytettyä tonnikalaa. Tänään on taas liikuntavapaa päivä, mitä nyt koiran kanssa ajattelin pienen iltalenkin heittää. Huomenna pääsen tääs zumbaamaan ja mies osti minulle tiukasta motivaatiostani palkinnoksi hienon treenikassin. Kyllä nyt kelpaa treenata. :)

Ai niin, vaaka vilautteli aamupainoksi jo 78,5kg lukemia. Näyttää siis puolen kilon tarkkuudella toi meiän vaaka, mikä on tarpeeksi tarkka mulle. Mutta siis 78... *Onnellinen*

Hiilarihimo

torstai 27. toukokuuta 2010

No nyt täytyy sanoa ettei toi iänikuinen tonnikalasalaatti oikein nappais. Hiilarihimoissani sorruin syömään jopa leipää, onneksi täysjyväsellaista parin viipaleen verran. Toisaalta se olikin sitten päivän lounas. Nyt tosin hiilarihimoni johdatti syömään pari paussikeksiä kahvikupposen seuraksi. On vaan sellainen olo että tekee mieli syödä. Ei mitään epäterveellistä, mutta ei ne ns. terveellisetkään sapuskat pidä kiloja poissa jos niitä alkaa mättää ihan miten sattuu. Onneksi illalla on zumba ja sen jälkeen toivottavasti kaadun niin naattina sänkyyn etten jaksa ajatellakaan syömistä. Wishful thinking.. Menkat alkaa varmaan joskus ensiviikolla, niitä edeltävinä päivinä on aina kauhea hiilarihimo päällä. Mitäs sitä keksis ettei vallan menis harakoille koko proggis yksien menkkojen tähden?

Paino tippuu

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Hiphei, aamulla puntari näytti 79kg! Enää 3 kiloa niin olen jo normaalipainon sisällä. Ihanaa! Paino on tippunut tosi kivasti tässä kuukauden sisällä ja täytyy toivoa, että tahti jatkuisi, jossei nyt ihan yhtä nopeasti niin ainakin samaan suuntaan. :)

Aamulla kävin kuntosalilla ja huomenna olisi ohjelmassa Zumbaa. Hyvä, hyvä. Herkkulakko pitää edelleen hyvin ja eipä tee edes mieli. Detox-kuuri loppui hieman kolmea viikkoa aiemmin, koskapa pullon sisältö loppui, enkä todellakaan osta kokonaista uutta pulloa vajaan viikon takia. Kuuri oli hyvä ainakin siinä, että se motivoi syömään terveellisesti ja parin ensimmäisen väsypäivän jälkeen tuntuu, että on ollut pirteämpikin. Ainakin salille tekee kokoajan mieli jossei muuten. :)

Nyt pojan kanssa leikkimään! Reippaassa leikissä ne kaloritkin kuluu. :)

(PS. En todellakaan ole mikään ylipirteä kuntofriikki, jolle painonpudotus olisi helppo nakki, jos tästä kirjoituksesta sen kuvan sai. Nyt pitää vaan takoa kun rauta on kuumaa. ;) )

Aloitus

maanantai 24. toukokuuta 2010

Tästä tää nyt alkaa! Nimittäin matkani kohti timmimpää minää! Jiiihaaa! Alottelen tämän blogin esittelemällä itseni ja tilanteeni ja toivon löytäväni kohtalotovereita tsemppaamaan yhdessä.

Elikkäs olen 30+ hieman yli 1-vuotiaan pojan äippä. Ennen raskautumista olin normaalipainoinen eli n. 72 kiloa. Sekin kuulostaa paljolta, mutta pituutta on 175cm. Synnärille mennessäni painoa oli jopa 86 ja kotiintultaessa sitä oli n. 83 ja loput mukana suloisena käärönä. :) En vuosi sitten paljoa vielä punninnut itseäni ja kilot luultavasti hieman alkoivat tippumaankin, mutta sitten keksin, että ei tätä äitinä oloa ilman suklaata jaksa ja suklaasta tulikin paras ystäväni aina noin pari viikkoa sitten asti, jolloin suklaansyönti sai loppua siihen. Aloitin Method drane Detox kuurin elimistön puhdistukseen ja antamaan KickassStartin kohti hoikempaa tulevaisuutta. Paino on tällä hetkellä 79,5kg. Välitavoite on 76kg, jolloin olen taas normaalipainoisten kirjoissa, seuraava välitavoite 72kg ja alle 70kg olisi lopullinen tavoite.

Syömisiä en sen kummemmin jaksa kirjata ylös, mutta ruokavaliostani sen verran, että olen lopettanut kaiken makean ja roskaruuan syömisen, en myöskään syö valkoisia jauhoja, pastaa enkä valkoista riisiä. Välttelen myös maitotuotteita, punaista lihaa ja perunoita. Totaalilinja ihan sen vuoksi, että tunnen sen verran hyvin oman napani tietääkseni, että pari palaa suklaata tai pulla silloin tällöin ei kohdallani toimi vaan totaalikieltäytyminen toimii parhaiten.

Liikunnasta: Olen Elixian jäsen ja aloitin viimeviikolla Zumban, josta todella pidin! En ole ikinä ollut kuntosali- tai ryhmäliikuntatyyppiä, mutta nyt on otettava sekin oljenkorsi käyttöön. Aion zumbailla kaksi kertaa viikossa ja lisäksi käydä 1-2 kertaa muuten salilla tekemässä minulle suunniteltua saliohjelmaa. Lisäksi säiden salliessa ulkoilen pojan ja koiran kanssa mahdollisimman paljon.

Tästä tämä siis lähtee ja tästä ei lipsuta piruvie!!! Timmi minä Here I Cooooome! :)