Glad that weekend is over

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Maanantai lähenee ja alkaa olla aika palailla taas hiljalleen ruotuun. No ei tämä viikonloppukaan onneksi ihan hunningolla mennyt, mitä nyt vähän löysäsin syömisten kanssa (söin enemmän, mutta terveellistä ruokaa) ja liikunnankin. Tänään oli tarkoitus mennä astangajoogaan, mutta sitten kiire, tuo ystävämme tekosyy, vesitti nekin pläänit. Ihanaa, että huomenna on taas maanantai, on jotenkin helpompi pysyä ruodussa arkisin. Kotiäitinä viikonlopulla ei ole suurta merkitystä mulle, mitä nyt mies ei ole töissä, mikä on toki mukavaa. Mutta yksinään on helpompi pysyä rutiineissa, liikkua ja pitää syömiset kurissa.

Tänään olen ollut jotenkin todella väsynyt. Koko viikon jaksoin melkosenmoista duracel-vauhtia, mutta tänään iski sitten väsymys koko viikon edestä. Join kahvilassa tuplaespressoa väsymykseen ja imeskellässäni sen mukana tullutta Fazerin sininen-konvehtia teki hetken aikaa mieli heittää pyyhe kehään. Mielessä kävi ajatus kokonaisen levyn ostamisesta. Kai tähän mielialaan vaikutti sekin, että eilen illalla eksyin lueskelemaan laihdutusblogeja, joissa nuoret tytöt haluavat laihtua (vaikka laihoja jo olisivatkin) oman terveytensä ja elämänsä kustannuksella ja ovat niin masentuneita, että toivovat jopa kuolemaa. Plääh, tiedän kyllä tavallaan tunteen. Teinivuodet ovat hyvin vielä muistissa. Muistan sen epävarmuuden, surkean itsetunnon ja tunteen, että elämällä ei ole enää mitään tarjottavaa mulle. Ajattelin että jos olisin sellainen ja tällainen (ulkoisesti) niin sisäinenkin minä muuttuisi ja tulisin onnelliseksi. Itsensä hyväksymiseen oli pitkä tie ja toisinaan eksyn välillä vielä nykyäänkin, mutta harvoin ja en kovin pahasti enää. Joka tapauksessa näitä blogeja lueskellessani tuli tunne, että mitä mä täällä ruikutan muutamasta ylimääräisestä kilosta. Että pitäisikö antaa olla. Lopulta päätin kuitenkin, että ei se niinkään mene. Ei elämä paremmaksi muutu sillä, että jättää omat, maailman mittakaavassa vähäpätöiset ongelmat huomiotta. Ylipaino on kuitenkin terveyteen vaikuttava seikka ja mä nyt satun olemaan ylipainoinen. Ei se siitä muuksi muutu, vaikka miten ajattelisin että pahemminkin voisi olla. Siispä normaalipainon tavoittelu ei ole turhamaista ruikutusta, vaan viisas teko. Ja jos blogin kirjoittaminen tuntuu auttavan sen saavuttamisessa niin se ehdottomasti sallittakoon. Eli taisto jatkukoon!

Ai niin, eihän tämä viikonloppu sentäs ihan alakulofiiliksissä ole sujunut. Ostin nimittäin eilen itselleni juhlamekon häihin. Ja arvatkaapa mitä kokoa? No M-kokoa! Sehän oli yksi mun tavoitteista ja nyt se on sitten jo tavoitettu. Ajattelin jo että taitaa olla melkoisen epärealistinen tavoite, mutta ei näemmä ollutkaan. :) Jihii!