tiistai 27. heinäkuuta 2010
Mä nyt sanon ihan avoimesti ja ilman tunnontuskia, että odotan jo hiukan viileämpiä kelejä. En jaksa tehdä yhtikäs mitään ku mittari on yli 25. Tai siis no jaksan, kävellä lähimpään puistoon varjon alle istumaan ja katella pojan perään. Onhan poika toki sellasessa iässä, että ei liiaksi pääse juurtumaan penkille, mutta silti. Oikeaa liikuntaa olen harjoitellut pelkästään mielikuvissa. Ostin uudet lenkkarit ja sporttisen hupparin aleista ja olen joka ilta kuvitellut kuinka sitten kirmailen tuolla lenkkipoluilla ponnari viuhuen, kunhan hieman viilenee. Ja parempi olisi tai tulee satikutia!
Sain vaa'ankin nousemaan 78kg:n puolelle ahkeralla suklaan syönnillä, jolla palkitsin itseni painon pysymisestä kurissa. Siis ei näin... Mutta ei auta muu kuin häntä pystyyn! Kohtahan on elokuu ja toivottavasti hieman viileämpää, mutta ei kuitenkaan liikaa. Mielikuvaharjoittelu jatkukoon siihen asti.




